Työn tekeminen on ihmisen perustarve. Jokaisella ihmisellä pitää olla mahdollisuus tehdä työtä ja elättää itsensä ja perheensä oikeasta työstä saadulla oikealla palkalla. Pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytysten parantaminen on parasta työllisyys- ja elinkeinopolitiikkaa. Ilman toimivia yrityksiä ei yhteiskunta pysty rahoittamaan tarvittavia palveluja.

Työttömyys ei suurimmalle osalle työttömiä ole suinkaan oma valinta vaikka näin aina silloin tällöin annetaan ymmärtää. Suurin osa ihmisiä haluaa olla aktiivisia ja luoda myös työtä tehden itselleen mielekkään elämän. Kuitenkin meille kerrotaan jatkuvasti, että työttömät ovat laiskoja ja työmarkkinatuella voi elellä lokoisasti. Tällainen työttömien syyllistäminen omasta tilanteestaan on loputtava.

Työttömyys johtaa useimmiten pitkittyneisiin talousongelmiin perheissä.  Ne taas heijastuvat lasten ja nuorten hyvinvointiin. Useat harrastuksen maksavat jotain, joten perheen vähävaraisuus rajoittaa lasten mahdollisuuksia harrastaa. Myös vaara joutua syrjityksi ja kiusatuksi kasvaa. Köyhyys koskettaa yli 11 % lapsista, mikä on todella liian paljon.

Työvoimaan puutetta pyritään ratkaisemaan tuomalla työvoimaa ulkomailta. Tässä on kuitenkin erittäin tärkeää heidän osaamisensa tunnistaminen siten, että he voivat tehdä koulutuksensa mukaista työtä sekä se, että työstä maksetaan siitä kuuluva palkka. Kuitenkin ennen työvoiman tänne tuontia pitäisi kouluttaa ja työllistää jo maassa olevat maahanmuuttajataustaiset henkilöt ensin. Tässä ovat työnantajat ensiarvoisen tärkeässä asemassa.

Work, livelihood and entrepreneurship

Working is a basic human need. Every person should have the opportunity to work and support themselves and their families with the right wages for real work. Improving the operating conditions for small and medium-sized enterprises is the best employment and industrial policy. Without well-functioning companies, society cannot finance the necessary services.

Unemployment is by no means a personal choice for the majority of the unemployed, although this is sometimes implied. Most people want to be active and create work while making a meaningful life for themselves. However, we are constantly told that the unemployed are lazy and that you can live comfortably on labor market support. This blaming of the unemployed for their own situation must stop.

Unemployment most often leads to prolonged financial problems in families.  These, in turn, are reflected in the well-being of children and young people. Many hobbies cost something, so the family’s lack of means limits the children’s opportunities to engage in hobbies. The risk of being discriminated against and bullied also increases. Poverty affects more than 11 % of children, which is too much.

Efforts are being made to solve labor shortages by importing labor from abroad. However, it is very important here to recognise their skills so that they can work in accordance with their training and that the work is paid accordingly. However, before bringing labor here, people with an immigrant background who are already in the country should be trained and employed first. Employers have a crucial role to play here.

Maahanmuutosta puhutaan paljon edelleen, mutta ongelma, mikä vie helposti tämän keskustelun väärille raiteille on se, että maahanmuuttaneita pidetään vieläkin yhtenä homogeenisena ryhmänä, mikä ei tietenkään pidä paikkansa.

Maahanmuuttaneella tarkoitetaan sellaista Suomeen muuttanutta ulkomaan kansalaista, joka aikoo syystä tai toisesta asua maassa pidempään. Syitä muuttoon ovat useimmiten työ, opiskelu tai rakkaus. Turvapaikanhakijat ovat taas henkilöitä, jotka ovat kotimaassaan joutuneet vainon kohteeksi ja jotka siksi anovat kansainvälistä suojelua ja oleskeluoikeutta toisesta maasta. Myönteisen päätöksen saaneet turvapaikanhakijat luetaan pakolaisiksi. Lisäksi Suomeen tulee myös kiintiöpakolaisia.

Suomessa keskustelu maahanmuutosta kytkeytyy usein ihonväriin sekä uskontoon vaikka ylivoimaisesti suurimmat maat, mistä Suomeen muutetaan, ovat olleet Viro ja Venäjä. Monia syntyperäisiä, värillisiä suomalaisia kohdellaan maahanmuuttajina kun taas valkoihoisia ulkomaan kansalaisia ei mielletä maahanmuuttajiksi. Värillisiä maahanmuuttajia pidetään taas automaattisesti muslimeina. Myös kansalaisuuden saanutta henkilöä pidetään usein maahanmuuttajana, vaikka hän olisi asunut Suomessa jo vuosikymmeniä. Yksittäinen henkilö ei edusta kaikkia maahanmuuttaneita, ei vaikka lähtömaa olisikin sama. Hän ei myöskään ole vastuussa toisten tekemistä rikoksista. Jokainen vastaa vain itsestään ja omasta toiminnastaan.

Vaikka maahantulo olisi vapaaehtoinen ratkaisu, kotoutuminen toiseen maahan ja sen kulttuuriin ei ole aina niin yksikertaista, koska yhteiskunnat ovat niin erilaisia. Erilaisuus ei taas tarkoita paremmuutta suuntaan tai toiseen, se on vain erilaisuutta. Kotoutumisen tavoitteena onkin, että maahanmuuttanut saa tarvittavan kielitaidon ja kokee olevansa yhteiskunnan täysivaltainen jäsen, jolla on uudessa kotimaassa tarvittavia tietoja ja taitoja.

Maahanmuuttaneiden työllistyminen on usein vaikeaa. Korkeakaan koulutus ei aina takaa työllistymistä, ei vaikka koulutus olisi hankittu täältä Suomesta. Kuitenkin työllistymällä integroituminen yhteiskuntaan paranee, kielitaito siinä samalla kohenee, tukien tarve vähenee ja veroeuroja kertyy, ihan niin kuin kantasuomalaistenkin tekemästä työstä.

Tuskin monikaan maahanmuuttanut välttyy rasismilta. Rasismin ilmenemismuodot ovat moninaisia, kuten esimerkiksi työsyrjintä, tarkastukset kaduilla ja julkisissa paikoissa, seuraaminen kauppakeskuksessa, eristämisenä yhteisöstä jne. Arkipäivän rasismi ilmenee esimerkiksi eleinä, ilmeinä, vitseinä, nimittelynä, solvauksina sosiaalisessa mediassa jne. Rasismille tulee olla nollatoleranssi. Kadulla huutelu ja somessa nimittely ja suoranainen kiusaaminen eivät ole sananvapautta vaan erittäin huonoa käytöstä. Erityisen vastenmielistä tällainen toiminta on mm. kansanedustajilta ja sellaiseksi pyrkiviltä. Tällä tavoin pyritään vaientamaan ja alistamaan erityisesti yhteiskunnallisesti aktiivisia maahanmuuttaneita.

Joidenkin mielestä kukaan, jonka esivanhemmat ovat joskus rajan ylittäneet, ei voi olla suomalainen. Lapset, joiden toinen vanhempi on muualta tullut ja toinen suomalainen, eivät hekään ansaitse olla suomalaisia. Tällainen keskustelu siitä, kuka saa olla suomalainen, on aivan ajanhukkaa. Kuinkahan kestävää olisi tarkastella näiden keskustelijoiden omia juuria? Kantasuomalaiset kun ovat vuosisatojen aikana sekoittuneet niin itään kuin länteen. Ja mitä merkitystä sillä on? Jos sinulla on Suomen kansalaisuus, se riittää tekemään sinusta suomalaisen eikä sitä kukaan somessa huutelija voi viedä pois. Ja vain sillä on loppujen lopuksi merkitystä.

Immigrants

There is still a lot of talk about immigration, but the problem that easily gets this debate off track is that immigrants are still seen as a homogeneous group, which is obviously not the case.

An immigrant refers to a foreign citizen who has moved to Finland and intends to live in the country longer for one reason or another. The reasons for moving are usually work, studies or love. Asylum seekers, on the other hand, are people who have been persecuted in their home country and who therefore apply for international protection and the right of residence in another country. Asylum seekers who have received a positive decision are considered refugees. In addition, quota refugees come to Finland.

In Finland, the debate on immigration is often linked to skin colour and religion, even though by far the largest countries from which people move to Finland have been Estonia and Russia. Many native-born, coloured Finns are treated as immigrants, while white foreign citizens are not perceived as immigrants. Immigrants of color, on the other hand, are automatically considered Muslims. A person who has been granted citizenship is also often considered an immigrant, even if he or she has lived in Finland for decades. An individual person does not represent all immigrants, even if the country of origin is the same. He is also not responsible for crimes committed by others. Everyone is responsible only for themselves and their own actions.

Even if entry is voluntary, integration into another country and its culture is not always so simple, because societies are so different. Difference, on the other hand, does not mean superiority in one direction or another, it is just difference. The aim of integration is that immigrants acquire the necessary language skills and feel that they are a full member of society with the knowledge and skills needed in their new home country.

Employment of immigrants is often difficult. Even a high level of education does not always guarantee employment, even if the education was acquired here in Finland. However, by finding employment, integration into society improves, language skills improve, the need for subsidies decreases and tax euros accumulate, just like the work done by native Finns.

Hardly many immigrants escape racism. Racism takes many forms, such as discrimination at work, inspections on the streets and in public places, monitoring in shopping centres, isolation from the community, etc. Everyday racism manifests itself in gestures, facial expressions, jokes, name-calling, insults on social media, etc. There must be zero tolerance for racism. Shouting in the street and name-calling and outright bullying on social media are not freedom of speech, but very bad behaviour. This kind of behaviour is particularly repugnant, for example, from MPs and other leading politicians. In this way, the aim is to silence and oppress socially active immigrants.

According to some, no one whose ancestors have ever crossed the border can be Finnish. Children whose one parent is from elsewhere and the other is Finnish do not deserve to be Finnish either. This kind of discussion about who can be Finnish is a complete waste of time. I wonder how sustainable it would be to examine the roots of these debaters. Over the centuries, native Finns have mixed with both east and west. And what does it matter? If you have Finnish citizenship, it is enough to make you Finnish, and no one shouting it on social media can take it away. And that’s all that matters in the end.

Monesti ihmetyttää, osataanko Suomessa enää rakentaa vai rahako vain ratkaisee ja tehdään halvalla huonoa. Niin usein julkisuudessa keskustellaan sekä julkisten rakennusten että yksityisasuntojen sisäilman laadusta. Asia ei tietystikään ole niin yksinkertainen. Osa ongelmista johtuu rakentamisen aikaisista virheistä ja huonoista materiaaleista, osa rakennuksen hoitovirheistä ja osa jopa asukkaiden omasta toiminnasta.

Valtaosa 1970-luvulla ja sen jälkeen rakennettujen talojen home- ja kosteusvaurioista johtuu sen ajan vääristä rakennusmenetelmistä, talojen tasakatoista ja valesokkeleista, kun taas 1960-luvun taloissa yläpohjan ja seinien kosteusvauriot ovat olleet yleisiä. 1980-luvulla rakennetuissa taloissa taas ihmiset oirehtivat koneellisesti ilmastoiduissa tiloissa. Oirehtiminen tässä tapauksessa on johtunut likaisista ilmastointikanavista, niiden huonosta hoidosta ja ylläpidosta.  Nyt myöhemmin sisäilmaongelmia on esiintynyt myös uusissa, vastarakennetuissa taloissa. Esimerkiksi muovimattojen ja niiden kiinnittämiseen käytettävien tasoitteiden ja liimojen yhteisvaikutus aiheuttaa ongelmia, jos betonilattian kuivumiselle ei ole annettu tarpeeksi aikaa.

Sisäilmaongelmat näkyvät yhteiskunnassa ja ihmisten hyvinvoinnissa esimerkiksi sairauspoissaoloina ja työhyvinvointikysymyksinä. Sisäilmaongelma on laaja-alainen ja moniulotteinen ja sen käsittelyyn tarvitaan yhteisymmärrystä, yhteistyötä ja ajantasaiseen tietoon perustuva toimiva malli rakentamiseen sekä rakennusten ylläpitoon. Käytämmehän autojakin säännöllisesti huollossa, miksi emme siis huoltaisi myös rakennuksia säännöllisesti. Jokaisella on oikeus terveeseen sisäilmaan, oli kyseessä sitten oma koti, työpaikka, koulu, jokin hoitolaitos tai päiväkoti. Kenenkään ei ole velvollisuutta sietää epäterveellistä sisäilmaa. Sisäilmasta sairastuneiden oireet pitää ottaa myös vakavasti.

Rakennusprossin kosteudenhallintaan ja sisäilmaongelmien tunnistamiseen on tehty erilaisia selvityksiä ja malleja mm. v. 2016 valmistui rakennusprosessin kosteudenhallintamalli Kuivaketju10, jota olivat tekemässä mm. Oulun kaupunki ja Ympäristöministeriö. Valtioneuvosto hyväksyi puolestaan v. 2018 Terveet tilat 2028 -toimenpideohjelman ”Kohti kokonaisvaltaista hyvinvoinnin edistämistä ja käyttäjien huomioon ottamista julkisissa rakennuksissa”.  Hankkeen tavoitteena oli julkisiin tiloihin liittyvän terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen vahvistamalla kestäviä rakentamis- ja ylläpitokäytäntöjä sekä sisäilmaongelmien ennaltaehkäisyä. Työterveyslaitoksella on kehitetty ja testattu yhdessä työpaikkojen kanssa toimintamallia, jolla pyritään parantamaan vaikeiden sisäilmaongelmien hallintaa sekä ehkäisemään ongelmien pitkittymistä ja hankaloitumista.

Näistä malleista ja ohjeista huolimatta useat henkilöt tänä päivänäkin joutuvat työskentelemään tiloissa, joissa on sisäilmaongelmia. Kaikkein surullisinta on se, että myös pienet lapset aina päiväkoti ja alakouluiästään asti joutuvat altistumaan huonon sisäilman aiheuttamille terveysvaikutuksille. Uusien tilojen hankkiminen tai rakentaminen on tietysti kunnille erittäin suuri taloudellinen taakka mutta toivoisi silti, että lasten terveyttä ei vaarannettaisi vaan asiaan suhtauduttaisiin riittävän vakavasti.

Suomi on kaunis maa ja täällä esiintyy kaikki neljä vuodenaikaa vaikka talvella tahtookin minusta olla hieman liian kylmä. Kun ajaa Suomen läpi, toinen toistaan hienommat maisemat vaihtuvat. On vapaasti kasvavia metsiä, kirkkaita vesiä mutta myös viehättäviä kyliä ja kauniisti tuulessa huojuvia viljapeltoja. Tästä meidän jokaisen kannattaa pitää kiinni kaikin keinoin. Myös meidän lapsillamme ja lastenlapsillamme tulee olla oikeus nauttia tästä kauniista maasta.

Yhä useammat meistä asuvat kaupungeissa tai kaupunkimaisissa ympäristöissä, siksi myös rakennetusta ympäristöstä tulee pitää huolta. Rakennettu ympäristö pitää sisällään kaikki ihmisen käyttöönsä muokkaamat asiat kuten rakennukset, pihat, pellot ja liikenneväylät. Myös kaupungissa asuvalla on oikeus säilyttää kosketus luontoon, siksi viheralueiden ja puistojen hyvä hoito on tärkeää.

Ilmasto lämpenee pikkuhiljaa, jos me emme tee asialle mitään, vaikka jotkut yrittävätkin asiasta muuta väittää.  Toiset taas sanovat, ettei meidän kannata tehdä mitään, kun muutkaan eivät tee. Jokaisen on kuitenkin tehtävä oma osuutensa, riippumatta siitä mitä muut tekevät. Jokainen voi miettiä omalla kohdallaan, mistä voi luopua, esimerkiksi voiko käyttää oman auto sijasta työmatkaan bussia, pyörää tai jalkoja. Ilmastonmuutos ja muut muutokset luonnossa tapahtuvat varsin hitaasti ja niitä on vaikea omin silmin havaita. Silti emme voi tuudittautua siihen, että mitään ei tapahdu, jos emme itse sitä näe. Kun havahdumme huomaamaan muutoksen, voi olla jo liian myöhäistä. Suomessa, teknologisen osaamisen luvatussa maassa, olisi mahdollista kehittää ja valmistaa Ilmastonmuutoksen torjuntaan tarvittavaa uutta teknologiaa ja siten luoda uusia palveluja, työtä ja kansainvälisiä markkinoita.

Yksi tärkeä keino ilmastonmuutoksen torjumiseksi on yleensäkin joukkoliikenteen ja erityisesti raideliikenteen lisääminen. Myös Oulun seudulla tulee kehittää raitiotie- ja lähijunaliikennettä sekä saada kaksoisraide ulottumaan vihdoinkin Ouluun saakka. Muutaman tunnin nipistys matka-ajasta Helsinkiin tekisi junasta varteenotettavan kilpailijan lentämiselle. Syrjäseutujen joukkoliikennetilanne on vaikea. Koska kunnon joukkoliikennettä ei ole, oman auton käyttö on välttämätöntä. Siksipä joukkoliikenteen kehittäminen kattavaksi on tärkeää.

Sähkön hinnan nopea nousu ja mahdollisiin sähkökatkoksiin varautuminen koskettaa meitä kaikkia. Pitkä ja kylmä talvi on taas tulossa.  Euroopassa ollaan oltu liian riippuvaisia Venäjältä tuodusta energiasta. Olemme myöskin olleet liian optimistisia sen suhteen, että sähköä meillä riittää aina ja joudumme jokainen nyt opettelemaan sen säästäväistä käyttöä.  Fossiilisten polttoaineiden tilalle tuleekin saada nopeasti uusiutuvia ja päästöttömiä ratkaisuja kuten tuuli, aurinko, kestävä bioenergia, maalämpö, hukkalämmön talteenotto, energiatehokkuus, älyverkot ja energian varastointi.

Healthy construction and beautiful nature and environment

One often wonders whether Finland still knows how to build or whether money is just the deciding factor and bad things are done cheaply. So often, the quality of indoor air in both public buildings and private homes is discussed in public. Of course, it is not that simple. Some of the problems are caused by mistakes and poor materials during construction, some by maintenance errors in the building and some are even caused by the residents’ own actions.

The majority of mould and moisture damage in houses built in the 1970s and later is caused by incorrect construction methods, flat roofs and false plinths of the time, while moisture damage to the upper floor and walls has been common in houses from the 1960s. In houses built in the 1980s, on the other hand, people experience symptoms in mechanically air-conditioned spaces. The symptoms in this case have been caused by dirty air conditioning ducts, their poor care and maintenance.  Now, later, indoor air quality problems have also occurred in new, newly built houses. For example, the combined effect of plastic mats and the screeds and adhesives used to fix them causes problems if the concrete floor has not been given enough time to dry.

Indoor air problems are visible in society and people’s well-being, for example, as sickness absences and issues related to well-being at work. The indoor air problem is wide-ranging and multidimensional, and dealing with it requires mutual understanding, cooperation and a functional model for construction and building maintenance based on up-to-date information. After all, we also regularly service cars, so why not also maintain buildings regularly. Everyone has the right to healthy indoor air, whether it is their own home, workplace, school, care facility or daycare centre. No one is obliged to tolerate unhealthy indoor air. The symptoms of indoor air sickness must also be taken seriously.

Various studies and models have been carried out for moisture control and the identification of indoor air problems in the construction process, for example, in 2016 the moisture control model for the construction process Kuivaketju10 was completed, which was carried out by e.g. City of Oulu and Ministry of the Environment. In 2018, the Government approved the Healthy Spaces 2028 action plan ”Towards comprehensive promotion of well-being and consideration of users in public buildings”.  The aim of the project was to promote health and well-being related to public spaces by strengthening sustainable construction and maintenance practices and the prevention of indoor air problems. The Finnish Institute of Occupational Health has developed and tested together with workplaces an operating model that aims to improve the management of difficult indoor air problems and prevent problems from becoming prolonged and difficult.

Despite these models and instructions, many people still have to work in rooms with indoor air problems. The saddest thing of all is that even small children, from kindergarten and primary school age, are exposed to the health effects of poor indoor air. The acquisition or construction of new premises is, of course, a very large financial burden for municipalities, but one would still hope that children’s health would not be put at risk and that the matter would be taken seriously enough.

Finland is a beautiful country, and all four seasons occur here, even though I like to be a little too cold in winter. When you drive through Finland, the beautiful scenery changes. There are free-growing forests, clear waters, but also charming villages and grain fields swaying beautifully in the wind. That is something that we should all hold on to at all costs. Our children and grandchildren should also have the right to enjoy this beautiful country.

More and more of us live in cities or urban environments, which is why the built environment must also be taken care of. The built environment includes all things modified by humans for their use, such as buildings, yards, fields and traffic routes. City dwellers also have the right to maintain contact with nature, which is why good management of green areas and parks is important.

One important way to combat climate change is to increase public transport in general and rail transport in particular. Tramway and commuter train services must also be developed in the Oulu region. The public transport situation in remote areas is difficult. Since there is no proper public transport, it is necessary to use your own car. That is why it is important to develop public transport to be comprehensive.

The rapid rise in electricity prices and preparations for possible power outages affect us all. A long and cold winter is coming again. Europe has been too dependent on energy imports from Russia. We have also been too optimistic that we will always have enough electricity and that we all now have to learn how to use it sparingly.  Fossil fuels must be replaced quickly by renewable and emission-free solutions, such as wind, solar, sustainable bioenergy, geothermal heat, waste heat recovery, energy efficiency, smart grids and energy storage.

Tiurvallisuuden tunteen pitää päästä kasvamaan jo aivan lapsuudesta. Siksi tietysti kotien mutta myös varhaiskasvatuksen ja koulujen pitää pyrkiä luomaan sellaiset oppimisympäristöt, mitkä ovat mahdollisimman turvallisia lapsille ja nuorille. Kotona vanha viisaus rajoista ja rakkaudesta pitää edelleen paikkansa. Mm. kotiintuloajat ja tieto missä nuoret liikkuvat, ovat osa tärkeää perusturvallisuutta.

Varhaiskasvatuksessa ja erityisesti kouluissa pitää muistaa, että jokainen henkilökunnasta on myös kasvattaja. Jos tulee ilmi esimerkiksi kiusaamistilanteita, niihin on puututtava heti, vaikkei lapsi olisikaan juuri omalla luokalla. Lapsille ja nuorille pitää olla tarpeeksi kerhoja, harrastuksia tai mahdollisuuksia tavata toisia aikuisten turvallisessa valvonnassa. Tukea harrastuksiin tulee saada, jotta niistä ei jäisi paitsi esimerkiksi taloudellisen tilanteen vuoksi. Yhteistyö koulun ja huoltajien kesken ja toisen työn tukeminen on ensiarvioisen tärkeää.

Oulu on viime aikoina niittänyt huonoa mainetta erityisesti maahanmuuttajataustaistaisiin henkilöihin kohdentuneella väkivallalla. Tiedän, että osa maahanmuuttajataustaisista pelkää liikkua kaupungilla jopa päiväsaikaan ja ovatpa jotkut muuttaneet täältä poiskin. Siksi Oulun työ rasisminvastaisen ohjelman tekemiseksi ja jalkauttamiseksi on ensiarvioisen tärkeää. Rasismiin tulee jokaisen puuttua, rasistisia puheita ja kirjoituksia ei pidä hyväksyä.

Safety

The feeling of security must be allowed to grow from childhood. Therefore, of course, homes, but also early childhood education and schools must strive to create learning environments that are as safe as possible for children and young people. At home, the old wisdom about boundaries and love still holds true. For example, homecoming times and information about where young people are moving are important basic safety.

In early childhood education and especially in schools, it must be remembered that each staff member is also an educator. If, for example, bullying situations come to light, they must be addressed immediately, even if the child is not in his or her own class. There must be enough clubs, hobbies or opportunities for children and young people to meet others under the safe supervision of adults. Support for hobbies must be received so that they are not missed, for example, due to the financial situation. Cooperation between the school and guardians and supporting each other’s work are of primary importance.

Oulu has recently gained a bad reputation especially with violence directed at people with an immigrant background. I know that some people with an immigrant background are afraid to move around the city even during the day, and some have even moved away from here. That is why Oulu’s work to create and implement an anti-racism programme is of primary importance. Racism must be tackled by everyone; racist speeches and writings should not be accepted.

Lasten ja nuorten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet rajusti. Korona-aika pahensi tilannetta monen kohdalla ja paluu koululle on ollut vaikeaa. Kuukausikin lapsen ja nuoren elämässä on liian pitkä aika, jos joutuu odottamaan hoitoon pääsyä, usein se voi olla jopa pidempi. Oppilaitoksissa pitäisi olla tarpeeksi psykologeja ja kuraattoreita kuten myös riittävästi koulu- ja opiskeluterveydenhuollon palveluita. Varhaiskasvatus ja koulut ovat  lasten ja nuorten mielenterveyden edistämisessä avainasemassa. Niissä voidaan edistää lasten ja nuorten  mielenterveyttä sekä tunnistaa ja ehkäistä mielenterveys- ja käyttäytymishäiriöitä varhain, koska niissä tavoitetaan kaikki lapset ja nuoret. Läheinen yhteistyö vanhempien kanssa luo lapselle ja nuorelle turvaa. Ei voi myöskään unohtaa kaverien merkitystä sekä oikeasti kiusaamiseen puuttumista ja sen ennaltaehkäisyä.

Children and young people

Mental health problems among children and young people have increased dramatically. The coronavirus pandemic made the situation worse for many, and returning to school has been difficult. Even a month is too long in a child’s or young person’s life, if they must wait for treatment, it can often be longer. Schools should have enough psychologists and counselors as well as sufficient school and student health care. Early childhood education and schools play a key role in promoting the mental health of children and young people by identifying and preventing mental and behavioral disorders at an early stage by reaching all children and young people. Close cooperation with parents creates security for children and young people. Nor can we forget the importance of friends and how to tackle and prevent bullying.

Kaikki me vanhenemme joskus. Suurella osalla on varmaankin sellainen toive, että voisi asua omassa kodissaan elämänsä loppuun saakka mutta monelle laitoshoito on välttämätöntä. Vanhuksella on oikeus hyvään asumiseen, hyviin peruspalveluihin ja hyvään hoitoon, tapahtui se sitten omassa kodissa tai laitoksessa.

Viime aikoina on puhuttu paljon vanhusten hoidon henkilöstömitoituksesta. Tapahtuipa sitten vanhusten hoiva yksityisessä tai julkisessa hoitokodissa, pitää hoitajien määrä olla riittävä.  Myöskään vanhusten kotihoito ei ole ongelmatonta, hoitajien määrä on sielläkin puristettu minimiin. Välttämättömien hoitotoimenpiteiden lisäksi hoitajilla tulee olla riittävästi aikaa myös keskusteluun. Monet vanhukset kärsivät yksinäisyydestä ja on tärkeää, että hoitajilla on aikaa pysähtyä kuuntelemaan ja juttelemaan hetkeksi. Asiakassuhteiden pysyvyys on myös tärkeää, niin etteivät vanhuksen luona käyvät hoitajat vaihdu jatkuvasti.

Digitaalisia palveluita tulee kehittää edelleen mutta ne eivät milloinkaan voi korvata oikeita ihmisiä. kaikki eivät myöskään koskaan pysty käyttämään digitaalisia palveluita.

Vanhustenhoito on menettänyt viime vuosina vetovoimansa työpaikkana, se näkyy alalle hakeutuvien opiskelijoiden määrän vähentymisenä sekä jatkuvana työvoimapulana vanhusten hoitolaitoksissa ja kotipalvelussa. Vanhustenhoito on pikaisesti saatava houkuttelevaksi työksi.

Useat vanhukset toimivat myös puolisonsa omaishoitajana. Kun itsekin on jo ikääntynyt, puolison hoito voi käydä sekä fyysisesti että psyykkisesti raskaaksi, vaikka kuinka olisi siihen halua ja tahtoa. Ikävä kyllä omaishoitajan työ ei ole lailla turvattua, vaan saatavat edut riippuvat kotikunnasta ja siten omaishoitajat eivät ole tasavertaisessa asemassa toisiinsa nähden. Omaishoito on kuitenkin aina monin verroin laitoshoitoa edullisempaa, joten siihen kannattaa satsata.

Usein keskustelussa unohdetaan se, että vanhukset ovat tehneet työtä koko ikänsä ja maksaneet palkastaan myös veroa ja he maksavat veroa vielä myös eläkkeestään. He ovat osansa tehneet tämän maan hyväksi. Yhdenkään vanhuksen ei pidä joutua pelkäämään jäävänsä vaille hoitoa tai kokemaan turvattomuutta.

Elderly

We all get old sometime. Most people probably wish to live in their own home until the end of their lives, but for many institutional care is necessary. The elderly have the right to good housing, good basic services and good care, whether it happened in their own home or in an institution.

Recently, there has been a lot of talk about the staffing of care for the elderly. Regardless of whether the care of the elderly takes place in a private or public nursing home, the number of caregivers must be sufficient.  Home care for the elderly is not problem-free either, the number of caregivers has been kept to a minimum there as well. In addition to necessary treatment procedures, nurses must also have enough time for conversation. Many elderly suffer from loneliness and it is important that caregivers have time to stop and listen and chat for a while. The permanence of customer relationships is also important, so that the caregivers who visit the elderly do not constantly change.

Digital services must be further developed, but they can never replace real people. nor will everyone ever be able to use digital services.

Nursing care for the elderly has lost its attractiveness as a place of work in recent years, it can be seen in the decrease in the number of students applying to the field and in the constant labor shortage in care facilities for the elderly and in home care. Caring for the elderly must quickly become an attractive job.

Many elderly people also act as caregivers for their spouses. When you yourself are already old, taking care of your spouse can become both physically and psychologically burdensome, no matter how much you want and want to. Unfortunately, the work of a family carer is not protected by law, but the benefits received depend on the municipality of residence and therefore family carers are not in an equal position with each other. However, family care is always much more affordable than institutional care, so it is worth investing in it.

It is often forgotten in the discussion that the elderly have worked all their lives and also paid tax on their salary, and they also pay tax on their pension. They have done their part for this country. No elderly person should have to fear being without care or experience insecurity.