Kaikki me vanhenemme joskus. Suurella osalla on varmaankin sellainen toive, että voisi asua omassa kodissaan elämänsä loppuun saakka mutta monelle laitoshoito on välttämätöntä. Vanhuksella on oikeus hyvään asumiseen, hyviin peruspalveluihin ja hyvään hoitoon, tapahtui se sitten omassa kodissa tai laitoksessa.

Viime aikoina on puhuttu paljon vanhusten hoidon henkilöstömitoituksesta. Tapahtuipa sitten vanhusten hoiva yksityisessä tai julkisessa hoitokodissa, pitää hoitajien määrä olla riittävä.  Myöskään vanhusten kotihoito ei ole ongelmatonta, hoitajien määrä on sielläkin puristettu minimiin. Välttämättömien hoitotoimenpiteiden lisäksi hoitajilla tulee olla riittävästi aikaa myös keskusteluun. Monet vanhukset kärsivät yksinäisyydestä ja on tärkeää, että hoitajilla on aikaa pysähtyä kuuntelemaan ja juttelemaan hetkeksi. Asiakassuhteiden pysyvyys on myös tärkeää, niin etteivät vanhuksen luona käyvät hoitajat vaihdu jatkuvasti.

Digitaalisia palveluita tulee kehittää edelleen mutta ne eivät milloinkaan voi korvata oikeita ihmisiä. kaikki eivät myöskään koskaan pysty käyttämään digitaalisia palveluita.

Vanhustenhoito on menettänyt viime vuosina vetovoimansa työpaikkana, se näkyy alalle hakeutuvien opiskelijoiden määrän vähentymisenä sekä jatkuvana työvoimapulana vanhusten hoitolaitoksissa ja kotipalvelussa. Vanhustenhoito on pikaisesti saatava houkuttelevaksi työksi.

Useat vanhukset toimivat myös puolisonsa omaishoitajana. Kun itsekin on jo ikääntynyt, puolison hoito voi käydä sekä fyysisesti että psyykkisesti raskaaksi, vaikka kuinka olisi siihen halua ja tahtoa. Ikävä kyllä omaishoitajan työ ei ole lailla turvattua, vaan saatavat edut riippuvat kotikunnasta ja siten omaishoitajat eivät ole tasavertaisessa asemassa toisiinsa nähden. Omaishoito on kuitenkin aina monin verroin laitoshoitoa edullisempaa, joten siihen kannattaa satsata.

Usein keskustelussa unohdetaan se, että vanhukset ovat tehneet työtä koko ikänsä ja maksaneet palkastaan myös veroa ja he maksavat veroa vielä myös eläkkeestään. He ovat osansa tehneet tämän maan hyväksi. Yhdenkään vanhuksen ei pidä joutua pelkäämään jäävänsä vaille hoitoa tai kokemaan turvattomuutta.

Tammikuussa 2023 sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät kokonaisuudessaan hyvinvointialueelle. Kukaan meistä ei vielä tiedä, mitä tulee tapahtumaan ja toimivatko palvelut tulevaisuudessa paremmin vai huonommin kuin nyt.

Hyvinvointialueiden kehittämisen aikana on puhuttu paljon myös valinnanvapaudesta. Valinnanvapaushan toimii tälläkin hetkellä. Voit valita itsellesi sopivan terveysaseman tai käyttää yksityisiä palveluita. Työssäkäyvät käyttävät pääasiassa työterveyshuollon palveluita mutta voivat tarvittaessa käyttää lisäksi julkisia tai yksityisiä palveluita. Yleensä ihmiset käyttävät sitä palvelua, joka on lähellä ja minne on helppo kulkea.

Minä ja läheiseni olemme asioineet sekä yksityisillä että julkisilla, nykyisin hyvinvointialueiden, terveysasemilla. Yksityiset vetävät voiton sillä, että palvelu on nopeampaa kuin julkisen terveyskeskuksen akuuttijonossa istuminen. Julkiset palvelut puolestaan halvemmalla hinnalla. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hoito sinänsä olisi ollut kummassakaan yhtään huonompaa tai laadukkaampaa, olemme saaneet hyvää hoitoa molemmissa. Toinen tuntuu ajassa, toinen lompakossa. Mutta miten mahtaa olla jatkossa?

Erikoissairaanhoidon palveluista en voi tällä hetkellä sanoa muuta kuin kiitosta. Toivon, että näin on myös jatkossakin. Hoito, sekä lääkäreiden, että hoitajien antamana on ollut hyvää, joskin joihinkin toimenpiteisiin on joutunut jonottamaan turhan pitkään. Erityisesti korona-ajan vaikutukset näkyvät jonojen kasvuna. Ja vaativastakaan hoidosta ei enimmillään ole joutunut maksamaan muutamia satasia enempää. Kiireistä hoitoa on saanut nopeasti.

Erikoissairaanhoidon keskittäminen suuriin sairaaloihin tietysti huolettaa. On hyvä, että tietyissä vaativissa ja harvemmin tehtävissä operaatioissa osaaminen keskitetään. Sen sijaan pienissä sairaaloissa voitaisiin jatkossa hoitaa edelleenkin sekä synnytyksiä että pienempiä, usein toistuvia operaatioita. Pitkien matkojen kulkeminenkaan ei ole aina ongelmatonta.

Työn tekeminen on ihmisen perustarve. Jokaisella ihmisellä pitää olla mahdollisuus tehdä työtä ja elättää itsensä ja perheensä oikeasta työstä saadulla oikealla palkalla. Pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytysten parantaminen on parasta työllisyys- ja elinkeinopolitiikkaa. Ilman toimivia yrityksiä ei yhteiskunta pysty rahoittamaan tarvittavia palveluja.

Työttömyys ei suurimmalle osalle työttömiä ole suinkaan oma valinta vaikka näin aina silloin tällöin annetaan ymmärtää. Suurin osa ihmisiä haluaa olla aktiivisia ja luoda myös työtä tehden itselleen mielekkään elämän. Kuitenkin meille kerrotaan jatkuvasti, että työttömät ovat laiskoja ja työmarkkinatuella voi elellä lokoisasti. Tällainen työttömien syyllistäminen omasta tilanteestaan on loputtava.

Työttömyys johtaa useimmiten pitkittyneisiin talousongelmiin perheissä.  Ne taas heijastuvat lasten ja nuorten hyvinvointiin. Useat harrastuksen maksavat jotain, joten perheen vähävaraisuus rajoittaa lasten mahdollisuuksia harrastaa. Myös vaara joutua syrjityksi ja kiusatuksi kasvaa. Köyhyys koskettaa yli 11 % lapsista, mikä on todella liian paljon.

Työvoimaan puutetta pyritään ratkaisemaan tuomalla työvoimaa ulkomailta. Tässä on kuitenkin erittäin tärkeää heidän osaamisensa tunnistaminen siten, että he voivat tehdä koulutuksensa mukaista työtä sekä se, että työstä maksetaan siitä kuuluva palkka. Kuitenkin ennen työvoiman tänne tuontia pitäisi kouluttaa ja työllistää jo maassa olevat maahanmuuttajataustaiset henkilöt ensin. Tässä ovat työnantajat ensiarvoisen tärkeässä asemassa.

Vihreät esittävät yhtenä ratkaisuna tähän ongelmaan perustuloa. Perustulo olisi merkittävä parannus pienituloisten ja epävarman toimeentulon varassa olevien asemaan ja se toisi eri elämäntilanteiden mukaan joustavan turvan. Perustuloon voidaan siirtyä asteittain niin, että ensin toteutetaan puolikas perustulo nykyisen sosiaaliturvan pohjalle ja sitten täysi perustulo. Askeleena kohti perustuloa nykyiset syyperustaiset vähimmäisetuudet tulee yhdistää yhdeksi perusturvaksi.

Maahanmuutosta puhutaan paljon edelleen, mutta ongelma, mikä vie helposti tämän keskustelun väärille raiteille on se, että maahanmuuttaneita pidetään vieläkin yhtenä homogeenisena ryhmänä, mikä ei tietenkään pidä paikkansa.

Maahanmuuttaneella tarkoitetaan sellaista Suomeen muuttanutta ulkomaan kansalaista, joka aikoo syystä tai toisesta asua maassa pidempään. Syitä muuttoon ovat useimmiten työ, opiskelu tai rakkaus. Turvapaikanhakijat ovat taas henkilöitä, jotka ovat kotimaassaan joutuneet vainon kohteeksi ja jotka siksi anovat kansainvälistä suojelua ja oleskeluoikeutta toisesta maasta. Myönteisen päätöksen saaneet turvapaikanhakijat luetaan pakolaisiksi. Lisäksi Suomeen tulee myös kiintiöpakolaisia.

Suomessa keskustelu maahanmuutosta kytkeytyy usein ihonväriin sekä uskontoon vaikka ylivoimaisesti suurimmat maat, mistä Suomeen muutetaan, ovat olleet Viro ja Venäjä. Monia syntyperäisiä, värillisiä suomalaisia kohdellaan maahanmuuttajina kun taas valkoihoisia ulkomaan kansalaisia ei mielletä maahanmuuttajiksi. Värillisiä maahanmuuttajia pidetään taas automaattisesti muslimeina. Myös kansalaisuuden saanutta henkilöä pidetään usein maahanmuuttajana, vaikka hän olisi asunut Suomessa jo vuosikymmeniä. Yksittäinen henkilö ei edusta kaikkia maahanmuuttaneita, ei vaikka lähtömaa olisikin sama. Hän ei myöskään ole vastuussa toisten tekemistä rikoksista. Jokainen vastaa vain itsestään ja omasta toiminnastaan.

Vaikka maahantulo olisi vapaaehtoinen ratkaisu, kotoutuminen toiseen maahan ja sen kulttuuriin ei ole aina niin yksikertaista, koska yhteiskunnat ovat niin erilaisia. Erilaisuus ei taas tarkoita paremmuutta suuntaan tai toiseen, se on vain erilaisuutta. Kotoutumisen tavoitteena onkin, että maahanmuuttanut saa tarvittavan kielitaidon ja kokee olevansa yhteiskunnan täysivaltainen jäsen, jolla on uudessa kotimaassa tarvittavia tietoja ja taitoja.

Maahanmuuttaneiden työllistyminen on usein vaikeaa. Korkeakaan koulutus ei aina takaa työllistymistä, ei vaikka koulutus olisi hankittu täältä Suomesta. Kuitenkin työllistymällä integroituminen yhteiskuntaan paranee, kielitaito siinä samalla kohenee, tukien tarve vähenee ja veroeuroja kertyy, ihan niin kuin kantasuomalaistenkin tekemästä työstä.

Tuskin monikaan maahanmuuttanut välttyy rasismilta. Rasismin ilmenemismuodot ovat moninaisia, kuten esimerkiksi työsyrjintä, tarkastukset kaduilla ja julkisissa paikoissa, seuraaminen kauppakeskuksessa, eristämisenä yhteisöstä jne. Arkipäivän rasismi ilmenee esimerkiksi eleinä, ilmeinä, vitseinä, nimittelynä, solvauksina sosiaalisessa mediassa jne. Rasismille tulee olla nollatoleranssi. Kadulla huutelu ja somessa nimittely ja suoranainen kiusaaminen eivät ole sananvapautta vaan erittäin huonoa käytöstä. Erityisen vastenmielistä tällainen toiminta on mm. kansanedustajilta ja sellaiseksi pyrkiviltä. Tällä tavoin pyritään vaientamaan ja alistamaan erityisesti yhteiskunnallisesti aktiivisia maahanmuuttaneita.

Joidenkin mielestä kukaan, jonka esivanhemmat ovat joskus rajan ylittäneet, ei voi olla suomalainen. Lapset, joiden toinen vanhempi on muualta tullut ja toinen suomalainen, eivät hekään ansaitse olla suomalaisia. Tällainen keskustelu siitä, kuka saa olla suomalainen, on aivan ajanhukkaa. Kuinkahan kestävää olisi tarkastella näiden keskustelijoiden omia juuria? Kantasuomalaiset kun ovat vuosisatojen aikana sekoittuneet niin itään kuin länteen. Ja mitä merkitystä sillä on? Jos sinulla on Suomen kansalaisuus, se riittää tekemään sinusta suomalaisen eikä sitä kukaan somessa huutelija voi viedä pois. Ja vain sillä on loppujen lopuksi merkitystä.

Monesti ihmetyttää, osataanko Suomessa enää rakentaa vai rahako vain ratkaisee ja tehdään halvalla huonoa. Niin usein julkisuudessa keskustellaan sekä julkisten rakennusten että yksityisasuntojen sisäilman laadusta. Asia ei tietystikään ole niin yksinkertainen. Osa ongelmista johtuu rakentamisen aikaisista virheistä ja huonoista materiaaleista, osa rakennuksen hoitovirheistä ja osa jopa asukkaiden omasta toiminnasta.

Valtaosa 1970-luvulla ja sen jälkeen rakennettujen talojen home- ja kosteusvaurioista johtuu sen ajan vääristä rakennusmenetelmistä, talojen tasakatoista ja valesokkeleista, kun taas 1960-luvun taloissa yläpohjan ja seinien kosteusvauriot ovat olleet yleisiä. 1980-luvulla rakennetuissa taloissa taas ihmiset oirehtivat koneellisesti ilmastoiduissa tiloissa. Oirehtiminen tässä tapauksessa on johtunut likaisista ilmastointikanavista, niiden huonosta hoidosta ja ylläpidosta.  Nyt myöhemmin sisäilmaongelmia on esiintynyt myös uusissa, vastarakennetuissa taloissa. Esimerkiksi muovimattojen ja niiden kiinnittämiseen käytettävien tasoitteiden ja liimojen yhteisvaikutus aiheuttaa ongelmia, jos betonilattian kuivumiselle ei ole annettu tarpeeksi aikaa.

Sisäilmaongelmat näkyvät yhteiskunnassa ja ihmisten hyvinvoinnissa esimerkiksi sairauspoissaoloina ja työhyvinvointikysymyksinä. Sisäilmaongelma on laaja-alainen ja moniulotteinen ja sen käsittelyyn tarvitaan yhteisymmärrystä, yhteistyötä ja ajantasaiseen tietoon perustuva toimiva malli rakentamiseen sekä rakennusten ylläpitoon. Käytämmehän autojakin säännöllisesti huollossa, miksi emme siis huoltaisi myös rakennuksia säännöllisesti. Jokaisella on oikeus terveeseen sisäilmaan, oli kyseessä sitten oma koti, työpaikka, koulu, jokin hoitolaitos tai päiväkoti. Kenenkään ei ole velvollisuutta sietää epäterveellistä sisäilmaa. Sisäilmasta sairastuneiden oireet pitää ottaa myös vakavasti.

Rakennusprossin kosteudenhallintaan ja sisäilmaongelmien tunnistamiseen on tehty erilaisia selvityksiä ja malleja mm. v. 2016 valmistui rakennusprosessin kosteudenhallintamalli Kuivaketju10, jota olivat tekemässä mm. Oulun kaupunki ja Ympäristöministeriö. Valtioneuvosto hyväksyi puolestaan v. 2018 Terveet tilat 2028 -toimenpideohjelman ”Kohti kokonaisvaltaista hyvinvoinnin edistämistä ja käyttäjien huomioon ottamista julkisissa rakennuksissa”.  Hankkeen tavoitteena oli julkisiin tiloihin liittyvän terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen vahvistamalla kestäviä rakentamis- ja ylläpitokäytäntöjä sekä sisäilmaongelmien ennaltaehkäisyä. Työterveyslaitoksella on kehitetty ja testattu yhdessä työpaikkojen kanssa toimintamallia, jolla pyritään parantamaan vaikeiden sisäilmaongelmien hallintaa sekä ehkäisemään ongelmien pitkittymistä ja hankaloitumista.

Näistä malleista ja ohjeista huolimatta useat henkilöt tänä päivänäkin joutuvat työskentelemään tiloissa, joissa on sisäilmaongelmia. Kaikkein surullisinta on se, että myös pienet lapset aina päiväkoti ja alakouluiästään asti joutuvat altistumaan huonon sisäilman aiheuttamille terveysvaikutuksille. Uusien tilojen hankkiminen tai rakentaminen on tietysti kunnille erittäin suuri taloudellinen taakka mutta toivoisi silti, että lasten terveyttä ei vaarannettaisi vaan asiaan suhtauduttaisiin riittävän vakavasti.

Suomi on kaunis maa ja täällä esiintyy kaikki neljä vuodenaikaa vaikka talvella tahtookin minusta olla hieman liian kylmä. Kun ajaa Suomen läpi, toinen toistaan hienommat maisemat vaihtuvat. On vapaasti kasvavia metsiä, kirkkaita vesiä mutta myös viehättäviä kyliä ja kauniisti tuulessa huojuvia viljapeltoja. Tästä meidän jokaisen kannattaa pitää kiinni kaikin keinoin. Myös meidän lapsillamme ja lastenlapsillamme tulee olla oikeus nauttia tästä kauniista maasta.

Yhä useammat meistä asuvat kaupungeissa tai kaupunkimaisissa ympäristöissä, siksi myös rakennetusta ympäristöstä tulee pitää huolta. Rakennettu ympäristö pitää sisällään kaikki ihmisen käyttöönsä muokkaamat asiat kuten rakennukset, pihat, pellot ja liikenneväylät. Myös kaupungissa asuvalla on oikeus säilyttää kosketus luontoon, siksi viheralueiden ja puistojen hyvä hoito on tärkeää.

Ilmasto lämpenee pikkuhiljaa, jos me emme tee asialle mitään, vaikka jotkut yrittävätkin asiasta muuta väittää.  Toiset taas sanovat, ettei meidän kannata tehdä mitään, kun muutkaan eivät tee. Jokaisen on kuitenkin tehtävä oma osuutensa, riippumatta siitä mitä muut tekevät. Jokainen voi miettiä omalla kohdallaan, mistä voi luopua, esimerkiksi voiko käyttää oman auto sijasta työmatkaan bussia, pyörää tai jalkoja. Ilmastonmuutos ja muut muutokset luonnossa tapahtuvat varsin hitaasti ja niitä on vaikea omin silmin havaita. Silti emme voi tuudittautua siihen, että mitään ei tapahdu, jos emme itse sitä näe. Kun havahdumme huomaamaan muutoksen, voi olla jo liian myöhäistä. Suomessa, teknologisen osaamisen luvatussa maassa, olisi mahdollista kehittää ja valmistaa Ilmastonmuutoksen torjuntaan tarvittavaa uutta teknologiaa ja siten luoda uusia palveluja, työtä ja kansainvälisiä markkinoita.

Yksi tärkeä keino ilmastonmuutoksen torjumiseksi on yleensäkin joukkoliikenteen ja erityisesti raideliikenteen lisääminen. Myös Oulun seudulla tulee kehittää raitiotie- ja lähijunaliikennettä sekä saada kaksoisraide ulottumaan vihdoinkin Ouluun saakka. Muutaman tunnin nipistys matka-ajasta Helsinkiin tekisi junasta varteenotettavan kilpailijan lentämiselle. Syrjäseutujen joukkoliikennetilanne on vaikea. Koska kunnon joukkoliikennettä ei ole, oman auton käyttö on välttämätöntä. Siksipä joukkoliikenteen kehittäminen kattavaksi on tärkeää.

Olemme keskellä energiakriisiä. Sähkön hinnan nopea nousu ja mahdollisiin sähkökatkoksiin varautuminen koskettaa meitä kaikkia. Euroopassa ollaan oltu liian riippuvaisia Venäjältä tuodusta energiasta. Olemme myöskin olleet liian optimistisia sen suhteen, että sähköä meillä riittää aina ja joudumme jokainen nyt opettelemaan sen säästäväistä käyttöä.  Fossiilisten polttoaineiden tilalle tuleekin saada nopeasti uusiutuvia ja päästöttömiä ratkaisuja kuten tuuli, aurinko, kestävä bioenergia, maalämpö, hukkalämmön talteenotto, energiatehokkuus, älyverkot ja energian varastointi. Suomi tulee saada hiilineutraaliksi vuoteen 2030 mennessä.