Vihreää valoa ihmisille !

Vihreää valoa lapsille ja nuorille!

Hyvällä varhaiskasvatuksella ja koulutuksella luodaan jokaiselle lapselle ja nuorelle mahdollisuuden hyvään elämään. Jokaisella lapsella tulee olla oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen riippumatta siitä, mitä hänen vanhempansa tekevät. Varhaiskasvatus ei ole ainoastaan päivähoitoa vaan se on suunnitelmallista ja tavoitteellista toimintaa, jolla edistetään lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista.

Jokaisen lapsen ja nuoren tulee saada käydä koulua turvallisessa ja terveessä ympäristössä. Luokkakokojen tulee olla riittävän pieniä ja opettajalla tarvittaessa työparina koulunkäynninohjaaja. Suomessa on hieno koulutusjärjestelmä, jonka ylläpitäminen kannattaa. Se on meidän vahvuutemme. Tämän päivän lapset ovat huomispäivän aikuisia, heihin pitää satsata.

Toisen asteen yhteishaku on juuri alkamassa ja haku korkeakouluihin heti sen perään. Jokaisen nuoren tulisi saada itselleen mieluinen opiskelupaikka. Erityisen tärkeää tämä on peruskoulunsa päättäville, jotta vältyttäisiin turhilta välivuosilta ja opintojen keskeytyksiltä. Ammatillisen koulutuksen ja korkeakoulutuksen leikkauksille pitää tulla nyt loppu.  Toisen asteen koulutuksen tulee olla maksutonta, myös lukioiden oppimateriaalit, jotta jokaisella lapsella ja nuorella on tasavertainen mahdollisuus opiskella.

Vihreää valoa vanhuksille!

Kaikki me vanhenemme joskus. Suurella osalla on varmaankin sellainen toive, että voisi asua omassa kodissaan elämänsä loppuun saakka mutta monelle laitoshoito on välttämätöntä. Vanhuksella on oikeus hyvään asumiseen, hyviin peruspalveluin ja hyvään hoitoon, tapahtui se sitten omassa kodissa tai laitoksessa.

Viime aikoina on vihdoinkin puhuttu paljon vanhusten hoidon laadusta ja henkilöstömitoituksesta sekä yksityisten hoitokotien laiminlyönneistä ja omistajien ahneudesta. Tapahtuipa sitten vanhusten hoiva yksityisessä tai kunnallisessa hoitokodissa, pitää hoitajien määrä olla riittävä.  Myöskään vanhusten kotihoito ei ole ongelmatonta, hoitajien määrä on sielläkin puristettu minimiin. Välttämättömien hoitotoimenpiteiden lisäksi hoitajilla tulee olla riittävästi aikaa myös keskusteluun. Monet vanhukset kärsivät yksinäisyydestä ja on tärkeää, että hoitajilla on aikaa pysähtyä kuuntelemaan ja juttelemaan hetkeksi. Asiakassuhteiden pysyvyys on myös tärkeää, niin etteivät vanhuksen luona käyvät hoitajat vaihdu jatkuvasti.

Useat vanhukset toimivat myös puolisonsa omaishoitajana. Kun itsekin on jo ikääntynyt, puolison hoito voi käydä sekä fyysisesti että psyykkisesti raskaaksi, vaikka kuinka olisi siihen halua ja tahtoa. Ikävä kyllä omaishoitajan työ ei ole lailla turvattua, vaan saatavat edut riippuvat kotikunnasta ja siten omaishoitajat eivät ole tasavertaisessa asemassa toisiinsa nähden. Omaishoito on kuitenkin aina monin verroin laitoshoitoa edullisempaa, joten siihen kannattaa satsata.

Usein keskustelussa unohdetaan se, että vanhukset ovat tehneet työtä koko ikänsä ja maksaneet palkastaan myös veroa ja he maksavat veroa vielä myös eläkkeestään. He ovat osansa tehneet tämän maan hyväksi. Yhdenkään vanhuksen ei pidä joutua pelkäämään jäävänsä vaille hoitoa tai kokemaan turvattomuutta.

Vihreää valoa laadukkaille sotepalveluille!

Viime aikoina, miksei jopa viime vuosina sotesta on käyty kaikenlaista kädenvääntöä ja sanottu kaikenlaisia asioita mutta valmista ei vieläkään ole täysin saatu. Ei ole merkityksetöntä miten sosiaali- ja terveyspalvelut järjestetään tulevaisuudessa, koska ne ovat meitä jokaista jossain elämäntilanteessa koskevia palveluita. Olipa sitten lopulta järjestämismalli mikä hyvänsä, palvelut on turvattava kaikille tuloista tai asuinpaikasta riippumatta.

Viime aikoina on saatu kuulla ikäviä esimerkkejä vanhusten hoitokodeista ja lasten päiväkodeista, mitä voi tapahtua, kun ne alistetaan markkinavoimille. Tuotto on tärkeää, ei hoidon laatu eikä muutenkaan ammattieettisesti kestävä toiminta. Tällaiset esimerkit eivät lisää millään tavalla luottoa siihen, että markkinavoimat terveysasemilla toimisivat yhtään paremmin.

Minä ja läheiseni olemme asioineet sekä yksityisillä että kunnallisilla terveysasemilla.  Yksityiset vetävät voiton sillä, että palvelu on nopeampaa kuin kunnallisen terveyskeskuksen akuuttijonossa istuminen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hoito sinänsä olisi ollut kummassakaan yhtään huonompaa tai laadukkaampaa, olemme saaneet hyvää hoitoa molemmissa. Toinen tuntuu ajassa, toinen lompakossa. Mutta miten mahtaa olla jatkossa?

Paljon on puhuttu myös valinnanvapaudesta. Valinnanvapaushan toimii tälläkin hetkellä. Voit valita itsellesi sopivan terveysaseman tai käyttää yksityisiä palveluita. Niistä joutuu maksamaan vaan enemmän. Työssäkäyvät käyttävät pääasiassa työterveyshuollon palveluita mutta voivat tarvittaessa käyttää lisäksi julkisia tai yksityisiä palveluita. En usko, että soten paljon puhuttu valinnanvapaus toisi tähän suuriakaan muutoksia. Yleensä ihmiset käyttävät sitä palvelua, joka on lähellä ja minne on helppo kulkea.

Erikoissairaanhoidon palveluista en voi tällä hetkellä sanoa muuta kuin kiitosta. Hoito, sekä lääkäreiden, että hoitajien antamana on ollut hyvää, joskin joihinkin toimenpiteisiin on joutunut jonottamaan turhan pitkään. Ja vaativastakaan hoidosta ei enimmillään ole joutunut maksamaan muutamia satasia enempää. Kiireistä hoitoa on saanut nopeasti.

Erikoissairaanhoidon keskittäminen suuriin sairaaloihin huolettaa. On hyvä, että tietyissä vaativissa ja harvemmin tehtävissä operaatioissa osaaminen keskitetään. Sen sijaan pienissä sairaaloissa voitaisiin jatkossa hoitaa edelleenkin sekä synnytyksiä että pienempiä, usein toistuvia operaatioita. Pitkien matkojen kulkeminenkaan ei ole aina ongelmatonta.

Järjestetäänpä palvelut sitten jatkossa julkisen, maakunnan tai yksityisen tuottamana, niiden laatukriteerit tulee olla selkeitä ja valvontaa tulee tehostaa, ettei meidän tarvitsisi enää lukea sellaisia uutisia kuin nyt julkisuudessa on ollut.

Vihreää valoa työlle ja toimeentulolle!

Työn tekeminen on ihmisen perustarve. Jokaisella ihmisellä pitää olla mahdollisuus tehdä työtä ja elättää itsensä ja perheensä oikeasta työstä saadulla oikealla palkalla.

Työttömyys ei suurimmalle osalle työttömiä ole suinkaan oma valinta vaikka näin aina silloin tällöin annetaan ymmärtää. Suurin osa ihmisiä haluaa olla aktiivisia ja luoda myös työtä tehden itselleen mielekkään elämän. Kuitenkin meille kerrotaan jatkuvasti, että työttömät ovat laiskoja ja työmarkkinatuella voi elellä lokoisasti. Tällainen työttömien syyllistäminen omasta tilanteestaan on loputtava.  

Samoin aktiivimallin mukainen työttömien ”aktivoiminen” joutaa romukoppaan.  Aktiivimallilla ei ole mitään tekemistä aktiivisuuden kanssa, sen tarkoitus ei ole ollut missään vaiheessa työttömien työllistäminen, vaan heidän kyykyttämisensä ja tukien leikkaaminen. Aktiivimallilla asetetaan työttömille velvoitteita, joita heillä ei ole mitään mahdollisuutta täyttää. Työtä pitää hakea mutta jos et saa sitä, et ole aktiivinen.  Kansalaisaloite aktiivimallin hylkäämisestä keräsi hurjat 140 000 allekirjoitusta. Jostain käsittämättömästä syystä eduskunta kuitenkin hylkäsi aloitteen.  

Työttömyys johtaa useimmiten pitkittyneisiin talousongelmiin perheissä.  Ne taas heijastuvat lasten ja nuorten hyvinvointiin. Useat harrastuksen maksavat jotain, joten perheen vähävaraisuus rajoittaa lasten mahdollisuuksia harrastaa. Myös vaara joutua syrjityksi ja kiusatuksi kasvaa. Köyhyys koskettaa yli 10 % lapsista, mikä on todella liian paljon.

Vihreät esittävät yhtenä ratkaisuna tähän ongelmaan perustuloa. Perustulo olisi merkittävä parannus pienituloisten ja epävarman toimeentulon varassa olevien asemaan. Aluksi ennen kokonaan perustuloon siirtymistä tulee yhdistää nykyiset vähimmäisetuudet yhdeksi perusturvaksi nykyisen työmarkkinatuen tasolle. Se toisi eri elämäntilanteiden mukaan joustavan turvan. Seuraava askel onkin sitten siirtyminen kokonaan perustuloon.

Vihreää valoa hyvälle kotoutumiselle!

Maahanmuutosta puhutaan paljon, mutta ongelma, mikä vie helposti tämän keskustelun väärille raiteille on se, että maahanmuuttajia pidetään yhtenä homogeenisena ryhmänä, mikä ei tietenkään pidä paikkansa.

Maahanmuuttajalla tarkoitetaan sellaista Suomeen muuttanutta ulkomaan kansalaista, joka aikoo syystä tai toisesta asua maassa pidempään. Syitä muuttoon ovat useimmiten työ, opiskelu tai rakkaus. Turvapaikanhakijat ovat taas henkilöitä, jotka ovat kotimaassaan joutuneet vainon kohteeksi ja jotka siksi anovat kansainvälistä suojelua ja oleskeluoikeutta toisesta maasta. Myönteisen päätöksen saaneet turvapaikanhakijat luetaan pakolaisiksi. Lisäksi Suomeen tulee myös kiintiöpakolaisia.

Suomessa keskustelu maahanmuutosta kytkeytyy usein ihonväriin sekä uskontoon vaikka ylivoimaisesti suurimmat maat, mistä Suomeen muutetaan, ovat Viro ja Venäjä. Monia syntyperäisiä, värillisiä suomalaisia kohdellaan maahanmuuttajina kun taas valkoihoisia ulkomaan kansalaisia ei mielletä maahanmuuttajiksi. Värillisiä maahanmuuttajia pidetään taas automaattisesti muslimeina. Myös kansalaisuuden saanutta henkilöä pidetään usein maahanmuuttajana, vaikka hän olisi asunut Suomessa jo vuosikymmeniä.

Yksittäinen henkilö ei edusta kaikkia maahan muuttaneita, ei vaikka lähtömaa olisikin sama. Hän ei myöskään ole vastuussa toisten tekemistä rikoksista. Jokainen vastaa vain itsestään ja omasta toiminnastaan.

Vaikka maahantulo olisi vapaaehtoinen ratkaisu, kotoutuminen toiseen maahan ja sen kulttuuriin ei ole aina niin yksikertaista, koska yhteiskunnat ovat niin erilaisia. Erilaisuus ei taas tarkoita paremmuutta suuntaan tai toiseen, se on vain erilaisuutta. Kotoutumisen tavoitteena onkin, että maahanmuuttaja kokee olevansa yhteiskunnan täysivaltainen jäsen, jolla on uudessa kotimaassa tarvittavia tietoja ja taitoja. Turvapaikanhakijoina tulleet tai pakolaiset osallistuvat usein erilaisiin kotoutumispalveluihin mutta esimerkiksi kielikurssien ulkopuolelle jäävät helposti ne ihmiset, jotka muuttavat Suomeen avioliiton, perheen tai työn takia.  

Maahan muuttaneiden työllistyminen on usein vaikeaa. Korkeakaan koulutus ei aina takaa työllistymistä, ei vaikka koulutus olisi hankittu täältä Suomesta. Kuitenkin työllistymällä integroituminen yhteiskuntaan paranee, kielitaito siinä samalla kohenee, tukien tarve vähenee ja veroeuroja kertyy, ihan niin kuin kantasuomalaistenkin tekemästä työstä.

Tuskin monikaan maahan muuttanut välttyy rasismilta. Rasismin ilmenemismuodot ovat moninaisia, kuten esimerkiksi työsyrjintä, tarkastukset kaduilla ja julkisissa paikoissa, seuraaminen kauppakeskuksessa, eristämisenä yhteisöstä jne. Arkipäivän rasismi ilmenee esimerkiksi eleinä, ilmeinä, vitseinä, nimittelynä jne.

Rasismille tulee olla nollatoleranssi. Kadulla huutelu ja somessa nimittely ja suoranainen kiusaaminen eivät ole sananvapautta vaan erittäin huonoa käytöstä. Erityisen vastenmielistä tällainen toiminta on mm. kansanedustajilta ja sellaiseksi pyrkiviltä. Tällä tavoin pyritään vaientamaan ja alistamaan erityisesti yhteiskunnallisesti aktiivisia maahan muuttaneita.

Joidenkin mielestä kukaan, jonka esivanhemmat ovat joskus rajan ylittäneet, ei voi olla suomalainen. Lapset, joiden toinen vanhempi on muualta tullut ja toinen suomalainen, eivät hekään ansaitse olla suomalaisia. Tällainen keskustelu siitä, kuka saa olla suomalainen, on aivan ajanhukkaa. Kuinkahan kestävää olisi tarkastella näiden keskustelijoiden omia juuria? Suomalaiset kun ovat vuosisatojen aikana sekoittuneet niin itään kuin länteen. Ja mitä merkitystä sillä on? Jos sinulla on Suomen kansalaisuus, se riittää tekemään sinusta suomalaisen eikä sitä kukaan somessa huutelija voi viedä pois. Ja vain sillä on loppujen lopuksi merkitystä.

Hyvää rasismin vastaista viikkoa kaikille!

Vihreää valoa terveelle rakentamiselle!

Monesti ihmetyttää, osataanko Suomessa enää rakentaa vai rahako vain ratkaisee ja tehdään halvalla huonoa. Niin usein julkisuudessa keskustellaan sekä julkisten rakennusten että yksityisasuntojen sisäilman laadusta. Asia ei tietystikään ole niin yksinkertainen. Osa ongelmista johtuu rakentamisen aikaisista virheistä ja huonoista materiaaleista, osa rakennuksen hoitovirheistä ja osa jopa asukkaiden omasta toiminnasta.

Valtaosa 1970-luvulla ja sen jälkeen rakennettujen talojen home- ja kosteusvaurioista johtuu sen ajan vääristä rakennusmenetelmistä, talojen tasakatoista ja valesokkeleista, kun taas 1960-luvun taloissa yläpohjan ja seinien kosteusvauriot ovat olleet yleisiä. 1980-luvulla rakennetuissa taloissa taas ihmiset oirehtivat koneellisesti ilmastoiduissa tiloissa. Oirehtiminen tässä tapauksessa on johtunut likaisista ilmastointikanavista, niiden huonosta hoidosta ja ylläpidosta.  Nyt myöhemmin sisäilmaongelmia on esiintynyt myös uusissa, vastarakennetuissa taloissa. Esimerkiksi muovimattojen ja niiden kiinnittämiseen käytettävien tasoitteiden ja liimojen yhteisvaikutus aiheuttaa ongelmia, jos betonilattian kuivumiselle ei ole annettu tarpeeksi aikaa.

Sisäilmaongelmat näkyvät yhteiskunnassa ja ihmisten hyvinvoinnissa esimerkiksi sairauspoissaoloina ja työhyvinvointikysymyksinä. Sisäilmaongelma on laaja-alainen ja moniulotteinen ja sen käsittelyyn tarvitaan yhteisymmärrystä, yhteistyötä ja ajantasaiseen tietoon perustuva toimiva malli rakentamiseen sekä rakennusten ylläpitoon. Käytämmehän autojakin säännöllisesti huollossa, miksi emme siis huoltaisi myös rakennuksia säännöllisesti. Jokaisella on oikeus terveeseen sisäilmaan, oli kyseessä sitten oma koti, työpaikka, koulu, jokin hoitolaitos tai päiväkoti. Kenenkään ei ole velvollisuutta sietää epäterveellistä sisäilmaa. Sisäilmasta sairastuneiden oireet pitää ottaa myös vakavasti.

Rakennusprossin kosteudenhallintaan ja sisäilmaongelmien tunnistamiseen on tehty erilaisia selvityksiä ja malleja mm. v. 2016 valmistui rakennusprosessin kosteudenhallintamalli Kuivaketju10, jota olivat tekemässä mm. Oulun kaupunki ja Ympäristöministeriö. Valtioneuvosto hyväksyi puolestaan v. 2018 Terveet tilat 2028 -toimenpideohjelman ”Kohti kokonaisvaltaista hyvinvoinnin edistämistä ja käyttäjien huomioon ottamista julkisissa rakennuksissa”.  Hankkeen tavoitteena oli julkisiin tiloihin liittyvän terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen vahvistamalla kestäviä rakentamis- ja ylläpitokäytäntöjä sekä sisäilmaongelmien ennaltaehkäisyä. Työterveyslaitoksella on kehitetty ja testattu yhdessä työpaikkojen kanssa toimintamallia, jolla pyritään parantamaan vaikeiden sisäilmaongelmien hallintaa sekä ehkäisemään ongelmien pitkittymistä ja hankaloitumista.

Näistä malleista ja ohjeista huolimatta useat henkilöt tänä päivänäkin joutuvat työskentelemään tiloissa, joissa on sisäilmaongelmia. Kaikkein surullisinta on se, että myös pienet lapset aina päiväkoti ja alakouluiästään asti joutuvat altistumaan huonon sisäilman aiheuttamille terveysvaikutuksille. Uusien tilojen hankkiminen tai rakentaminen on tietysti kunnille erittäin suuri taloudellinen taakka mutta toivoisi silti, että lasten terveyttä ei vaarannettaisi vaan asiaan suhtauduttaisiin riittävän vakavasti.

Vihreää valoa kauniille luonnolle ja ympäristölle!

Suomi on kaunis maa ja täällä esiintyy kaikki neljä vuodenaikaa vaikka talvella tahtookin minusta olla hieman liian kylmä. Kun ajaa Suomen läpi, toinen toistaan hienommat maisemat vaihtuvat. On vapaasti kasvavia metsiä, kirkkaita vesiä mutta myös viehättäviä kyliä ja kauniisti tuulessa huojuvia viljapeltoja. Tästä meidän jokaisen kannattaa pitää kiinni kaikin keinoin. Myös meidän lapsillamme ja lastenlapsillamme tulee olla oikeus nauttia tästä kauniista maasta.

Viime aikoina on puhuttu paljon ilmastonmuutoksesta ja se on hyvä. Yksi tärkeä keino ilmastonmuutoksen torjumiseksi on yleensäkin joukkoliikenteen ja erityisesti raideliikenteen lisääminen. Myös Oulun seudulla tulee kehittää raitiotie- ja lähijunaliikennettä sekä saada kaksoisraide ulottumaan vihdoinkin Ouluun saakka. Muutaman tunnin nipistys matka-ajasta Helsinkiin tekisi junasta varteenotettavan kilpailijan lentämiselle. Syrjäseutujen joukkoliikennetilanne on vaikea. Koska kunnon joukkoliikennettä ei ole, oman auton käyttö on välttämätöntä. Siksipä joukkoliikenteen kehittäminen kattavaksi on tärkeää.

Fossiilisten polttoaineiden tilalle tulee saada uusiutuvia ja päästöttömiä ratkaisuja kuten tuuli, aurinko, kestävä bioenergia, maalämpö, hukkalämmön talteenotto, energiatehokkuus, älyverkot ja energian varastointi. Suomi tulee saada hiilineutraaliksi vuoteen 2030 mennessä. Suomessa, teknologisen osaamisen luvatussa maassa, olisi mahdollista kehittää ja valmistaa Ilmastonmuutoksen torjuntaan tarvittavaa uutta teknologiaa ja siten luoda uusia palveluja, työtä ja kansainvälisiä markkinoita.

Yhä useammat meistä asuvat kaupungeissa tai kaupunkimaisissa ympäristöissä, siksi myös rakennetusta ympäristöstä tulee pitää huolta. Rakennettu ympäristö pitää sisällään kaikki ihmisen käyttöönsä muokkaamat asiat kuten rakennukset, pihat, pellot ja liikenneväylät. Myös kaupungissa asuvalla on oikeus säilyttää kosketus luontoon, siksi viheralueiden ja puistojen hyvä hoito on tärkeää.

Ilmasto lämpenee pikkuhiljaa, jos me emme tee asialle mitään, vaikka jotkut yrittävätkin asiasta muuta väittää.  Toiset taas sanovat, ettei meidän kannata tehdä mitään, kun muutkaan eivät tee. Jokaisen on kuitenkin tehtävä oma osuutensa, riippumatta siitä mitä muut tekevät. Jokainen voi miettiä omalla kohdallaan, mistä voi luopua, esimerkiksi voiko käyttää oman auto sijasta työmatkaan bussia, pyörää tai jalkoja. Ilmastonmuutos ja muut muutokset luonnossa tapahtuvat varsin hitaasti ja niitä on vaikea omin silmin havaita. Silti emme voi tuudittautua siihen, että mitään ei tapahdu, jos emme itse sitä näe. Kun havahdumme huomaamaan muutoksen, voi olla jo liian myöhäistä.

Vihreiden eduskuntavaaliohjelma